Porvoo

Nyt oon ollu jo 6 viikkoa ollut tääl Porvoossa ja aika menny aika äkkiä ja töitä ollu aika kivasti. Tykkään tehä ja touhuta useimmiten ainakin ja täällä yleensä keksii jotakin mitä tehdä. Porukka on ihana mahtavaa ja lemmikitkin just parhaita, omine vamma ominaisuuksineen. :DD

Päivän työt vaihtelevat aika tiuhaan, mutta suurin piirtein tällainen on mun työpäivä;

Kello 7-10, aamutalli, joka koostuu karsinoiden siivouksesta ja kuivituksesta, aamuheinien ja ruokien jaosta, hevosten loimituksesta ja tarhauksesta sekä karsinoiden vesikuppien ja tarhojen vesiämpäreiden pesusta ja täytöstä.

Kello 8 tai 10, sanomalehden haku kahden koirien kanssa. Aamukahvia ja lagausta.

Kello 10-14, hevosten harjausta ja liikutusta, tai sitten kotihommia, kuten imurointi ja tiskien hoito, koirien harjausta, tarhojen siivousta, kengitystä, varusteiden hoitoa yms.

Kello 14-15, hevosten päiväheinät ja vesien tarkistus.

Kello 15-19, hevosten harjausta ja liikutusta, tai sitten kotihommia, kuten imurointi ja tiskien hoito, koirien harjausta, tarhojen siivousta, kengitystä, varusteiden hoitoa yms.

Kello 19-21, iltatalli, joka koostuu iltaheinien ja ruokien jaosta, hevoset sisälle, vesien laitto, iltaleipien jako.

Näiden välissä minä sitten lagaan, juon kahvia, syön, luen, opiskelen, kuuntelen musiikkia, hellin lemmikeitä, juttelen ihmisten kanssa kun nämä tulevat omista töistä, kuntoilen ja lagaan vähän lisää.

Viikonloppuna todennäköisesti onkin sitten tallin täydellinen suursiivous painepesurilla ja loppujen karsinoiden lattioiden valaminen betonilla.

Hingunniemi

Ohi on! Kengityskurssit on nyt käyty ja nyt odottelen kovasti et saan säästettyy rahaa sellaset jotain neljä tonnia, niin että saan itelleni kengitystyökalut, ajokortin, työauton ja alasimen.

Säästäminen alkaa kun pääsen kouluun, nimittäin tippu luukusta kirje että mua kutsuis Ylä-Savon ammattiopisto Hingunniemi elokuun puolessa välissä. Kaikki uudet ratsikamat hommattu sitä varten, kypärä, parit hanskat, parit housut, sukkia, jodhpurit, parit chapsit ja pari raippaa.

Ja täst lähtien kirjottelen tännekki ahkerammi! Mutta nyt kutsuu lääkäri ->

Kengityksen alkeiskurssi

Hui suatana ku on outo tää uusi bloggerin ulkoasu.

No mut anivei, aattelin tässä välissä vähä kertoilla mun kengityksen alkeiskurssista, ennen kuin siirryn kertomaan peruskurssista, joka kylläkin loppuu jo ensi kuussa.

Elikkä siis Ylä-Savon ammattiopiston sivuilla oli hakemus täytettävänä että olisi kengityksen alkeiskurssille mahdollista päästä. Oon tässä 2 vuotta suurinpiirtein kyyläillyt erillaisia kursseja, mutta aina ne on ollut liian kaukana, liian korkeatasoisia tai liian hintavia. Nyt löyty kurssi vasta-alkajille ja n. 50 kilsan päässä, niin oli aivan pakko. Hintaakaan sillä kun ei ollut kuin 100 euroa.

Täytin hakemuksen ja kamuum, pääsin kurssille.

Kurssi siis kesti 6 viikkoa, mutta meillä oli ainoastaan 3 viikonloppua jolloin menimme opiskelemaan koululle. Kurssi koostui kylmän raudan takomisesta, teuraskavion kengityksestä ja pienestä teoriasta mm sairaskengityksestä ja hevosen anatomiasta. Meillä ei ollut kokeita, näyttöjä tai muutakaan, emmekä siis minkäänlaisia numeroitakaan saanut.

Opettajana toimi Jukka Kemiläinen, erittäin taitava ja hyvä opettaja. Kyseinen hieno tyyppi on myös voittanut Suomen kengityksen mestaruuden vuonna 2010. 

Oma mielipiteeni kurssista oli positiivinen, odotin innolla aina uutta viikonloppua ja opin tosi paljon = tosin ehkä siksi koska en juurikaan mitään tiennyt kengittämisestä. Opin perusasiat anatomiasta, kengittämisestä ja takomisesta. Opin takomaan kylmänä kenkään pieniä muutoksia ja tekemään peruskengityksen teuraskavioon, mitkä olivat hyvät lähtökohdat koittaa hakea kengityksen peruskurssiin jonkalainen tieto ilmestyi Ysaon sivuille loppuvuodesta 2011. Myös muut ryhmäläiset olivat todella mukavia, meitä oli n. 14 joista suurin osa oli naisia. Itse olin nuorin ja vanhin taisi olla jotakin 50 vuoden luokkaa.

Miinuksena voisin sanoa itse kengittämisestä sen että teuraskaviota oli todella tuskallista pitää jalkojen välissä kun se heilui aivan luonnottamasti. Lisäksi piti pitää toisella kädellä kaviosta, niin asennot olivat joskus melko kivuliaita.. Muuta en sitten keksikkään. Paikka oli upea, välineet kondiksessa, ryhmäläiset mukavia, opettaja aivan paras.

Harmillisesti en mitään kuvia juurikaan ottanut tuolloin, ei paljon siinä kerkeä kuvia napsimaan kun pitäis yrittää oppia haha. :D Mutta ehkäpä niitä kuvia tulee sitten muista jutuista vielä vuosien aikana.

Valkoviiva - mikä perkele?

Kaverin kanssa tässä keskusteltiin kavioista ja tuli puheeksi ettei mulla ole kunnolla hajua että mikä ihme on valkoviivan idea. Mistä sellainen on tullut. Tiedän vain että se pitää vuolla esille ja siihen lyödään naulat.
Nyt kuitenkin katsoin opiskelumateriaalia enkä pikakelauksella löytänyt mistään paperipinkasta tietoa valkoviivasta, sen taudeista kylläkin. Ja yhdessä paperipinossa on parhaimmillaan 18 sivua kiinni että tämä paperimäärä on paljon enemmän kuin kuvassa.

Ja kaveri vielä kehitti hienon laulun!

KAAAVIOSSA RUUNU SARVEIS MARTO, PÄÄSSÄ KRUUNU SARVET ARTO

rajasaumaseinä, täs on sulle poni heinä
luita on KOOOLME
kavio ruunu sekä vuohiiiinen
sädepatjan pääl' on hyvä sädeluun MAAATA
ja jänteinen varvas koukistuu
valkoviivan kuulemisesta alex kauhistuu
kavio on ällö halki leikattuna
mut nii on
öö
jotain jotain feikattuna
falangi, kalangi
chrash boom bang
tsädää

Ja tähän editoin mysteerin ratkaisun!
 Kavion ulkoinen aines, eli tuo sarveisseinämä on sisäpuolelta valkeaa ja se näkyy pohjassa valkoviivana. Jos olen käsittänyt väärin, voi sanoa tässä välissä minulle.

Mylverin tallit - Alli

Ennen tuntia minulta kysyttiin että haluanko reippaan vai laiskan hevosen. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta Mylverintallin hevosista sekä viimeksi olen aktiivisella enkkutunnilla ratsastanut kaksi vuotta sitten, joten päätin ottaa rennosti ja valita laiskan. Tykkään käydä ratsastustunneilla koska paikalla on myös muita, mutta ne valitettavasti on liian kalliita minulle. Tällä hetkellä saan ratsastustunteja Spring Ranchilla, mutta sielläkin tunneilla olen yksin ja ratsastus on länkkärityylillä joka eroaa itse asiassa enemmän enkkutyylistä kun joskus arvelinkaan. Ratsastus on ainut asia, jossa pystyn tekemään montaa asiaan samaan aikaan, joten minulle on ollut yllättävän helppoa seurata muita, käyttää apuja ja kuunella hevosta yhtäaikaa.

Ensi esittelyssä Alli!

© Terhi Lehtimäki

Kyseessä on siis torinhevostamma, 13 vuotta. Asutelee opetushevosena Mylverintallilla Pöytyän Kyrössä. Sain kohta huomata että laiska tosiaan hevonen oli, mutta ei sen sijaan ihan helpoimmasta päästä kuitenkaan. Jokaisella tallilla tähän menessä, mun lempihevonen on ollut ärsyttävä tamma, joten osasin odottaa tätä.. Onneksi Spring Ranchilla menen Vihtorilla, joka on myös laiska, ja hänen kanssaan olen oppinut käyttämään pohjetta reippaasti joskin Allin kanssa joutui käyttämään myös raippaa. 

Alku meni rauhallisesti ja hyvä niin, koska multa meni hetki että sain enkkutyylistä taas kiinni. Länkkäri eroaa enkkutyylistä enemmän kuin uskoinkaan, esimerkiksi käsien asennoista, kantapäiden sijainnista sekä esimerkiksi se, että laukatessa pitää naksuttaa kielellä koko ajan laukan tahtiin.

Lämmiteltiin pari kierrosta rauhallisesti kenttää ympäri, joskin minä jäädyin ihan totaalisesti melkein koko tunnin, ja sekin vaikutti tulokseen kun tahtomattaan välillä huomasi jännittävänsä reisilihaksia lämmitelläkseen.
Pelkäsin että tunti olisi liian vaativa mun taidoille, mutta kyllähän mä sinne ihan sopivasti sekaan mahduin, vaikkapa asiat olisivat tietenkin voineet mennä paremminkin.

Jossain vaiheessa muut vetivät ympyrällä ympärillämme, kun me ympyrän keskellä pyörimme koska Alli oli hetkeksi päättänyt että me emme liiku eteen emmekä taakse.

Tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin, sekä käynnistä laukkaan, pohkeenväistöä, voltteja.. Loppua kohden meillä rupesi sujumaan paremmin ja erityisesti kevyessä ravissa voltit oli tosi kivoja Allin kanssa. Laukasta en juurikaan saanut otetta, sen ylläpitäminen tuntui todella vaikealta. Mutta Alli on ensimmäinen hevonen, jonka sain laukkaan heti ekalla yrittämällä!
Lisäksi olen täysin unohtanut miten pohkeenväistö tehdään, herranjumala! Se kun tuol länkkäripuolella on ihan turha juttu.. Lopputunnista sen taas muistin ja sain mä kerran Allin mukavasti kulkee sen oikeelle.

Alku

Mistä hevostelu lähti? Siitä on kahden todella pitkän blogipäivityksen verran toisessa blogissa kuvien ja tekstien kera, joten en samoja juttuja toistele tähän. Lukekaa ken kiinnostaa.

Mistä se lähti? osa 1
Mistä se lähti? osa 2

Tällä hetkellä hevostelu rajottuu siihen että toimin epäsäännöllisenä tallityöntekijänä lännenratsastustallilla n. 1-4 kertaa viikossa, samaisella tallilla saan aina välillä itsenäisesti ratsastaa tai tallimestarin opetuksella tunteja Tee Jees Victorylla "Vihtori" joka on 11 vuotias paint ruuna. Mitään kokemusta lännenratsastuksesta ei ollut aikaisemmin.
Minulla on myös tiedossa pari mahdollista hoitohevosta Iisalmesta, joita menen katsomaan heti kun ilmat vähän lauhtuvat eli varmaankin heti ensi viikolla. Kyseessä on ravureita, ja näiden kanssa olisikin tarkoitus syventyä ja oppia ravielämästä, josta minulla ei myöskään ole kokemusta.

Tässä samalla opiskelen monimuotona Ylä-Savon ammattiopistossa kengitystä, joten siitä tulisi myös paljon juttua koska todella harva tietää loppujen lopuksi paljoa mitään jaloista ja kavioista, saatika kengityksestä.

Tämän blogin idea on suurimmalta osalta tutkia ja kokea uusia juttuja liittyen hevosiin. Ketään ei pahemmin kiinnosta mitä tallilla touhuilen, joten kirjottelenkin tänne enemmän asioita joita olen oppinut ja aina välillä esimerkiksi varustearvosteluja yms.

Pyrin pitkiin ja järkevästi kirjoitettuihin asiateksteihin, mikään "siivosin karsinan, heppa meni hyvin" -päiväkirja tästä ei ole tulossa, lisäksi kuvia tulee harvemmin mutta yritän niistä saada sitäkin laadukkaampia ja persoonallisia.

Aamulagauksen takia tämä saa jäädä tähän, pistetään yksi ruoanhalun vievä kuva tähän.